Hahmot


Kevään Hovi


Vapaaherratar Varisparvi, eläinväkeä (Saara H.)
Vapaaherratar viihtyy hovielämän lisäksi ihmisten juhlatilaisuuksissa, joissa hän rakastaa rikkoa etikettiä ja herättää pahennusta. Etenkin hänen suosikkejaan ovat hautajaiset, joihin hän usein ilmestyy esittämään vainajan surevaa salarakasta ja sekoittamaan perintöä kärkkyvien haaskalintujen pakkaa. Hän on hedonistinen hekumoitsija ja viihtyy monenlaisessa seurassa, kunhan kokee keskustelukumppaninsa kiehtovaksi - tai ainakin viihdyttäväksi. Jotkut epäilevät vapaaherrattaren sydäntä kylmäksi ja kieroutuneeksi, toiset uskovat sen pinnan alla kuohuvan turhankin kiihkeitä tuntemuksia.

Kreivitär Kipinä, haltija (Alisa P.)
Kipinä on nuori räiskyvä tulenhenki. Turun palon jälkeen hän julisti kaupungin kodikseen ja asettautui sinne asumaan. (Tulenhengillä ei ollut palossa osuutta eikä arpaa, ihan tosi!) Siinä missä ennen hän sai voimansa kynttilöistä, takoista ja öljylampuista, hän imee elinvoimansa nykyään ilotulitteista, moottorien sytytyksestä ja sytkärien napsuttelusta. Kipinä on kapinallishenkinen ja provokatiivinen, ja on uhkaillut kääntävänsä valtarakenteet ylösalaisin.

Valonkehrä, haltija (Ulpu M.)
Kalpea ja kultainen valonhenki on Kevään hovin hovitietäjä ja oraakkeli, joka joikaa esiin kevään, aamun ja valon. Aatelisten juonittelut eivät häntä kiinnosta, vaan hän viettää aikaa unelmoiden ja laulujansa verrytellen. Hänen on monasti nähty puivan maailmankaikkeutta Keltaisten Tiilien Uneksijoiden parissa.

Lordi Ruusunpuna, keijukainen (Vili N.)
Lordi Ruusunpuna on tuttu näky Turun yöelämässä, ellei ole sitten kiertämässä bändinsä kanssa maailmalla. Ruusunpunan hopeisen vaaleat kutrit, taivastakin sinisemmät viettelevät silmät ja huumaavat tanssimuuvssit eivät jätä ketään kylmäksi. Ruusunpuna välittää perinteistä silloin, kun ne edesauttavat häntä. Vierailut keijumaassa ovat viimevuosikymmeninä olleet harvassa, mutta sitäkin ikimuistoisempia.

Paroni Pöyhöhöyhen, eläinväkeä (Antti V.)
Pulujen paroni on hieman nuhruinen ja eksynyt mutta aina seurallinen ja sille päälle sattuessaan äärimmäisen hurmaavakin.

Kesän Hovi

Ruhtinas Keskipäivä, keijukainen (Tonja G.)
Ruhtinas Keskipäivä on mahtavan pramea keijukainen, maineeltaan kaikkien tuntema retostelija ja elostelija. Hän ei juurikaan poistu keijumaasta, jossa viettää aikaansa laajoilla tiluksillaan ritarihyveitä vaalien ja paarmojen tanssia katsellen, mutta hallitsijanvaihdokseen liittyvät velvollisuudet (ja sitä seuraavat juhlat) ovat ajaneet hänetkin liikkeelle. Ruhtinas Keskipäivä tunnettiin tunnettiin ennen hoviin nousemistaan nimellä Katupöly, mutta aateluus velvoittaa myös köyhistä oloista ylenneitä: uusi nimi sopii paljon paremmin hovin ruhtinaalle - ja kukaties koko keijuväen hallitsijalle!

Vuorenkalteen Sir Graniitti, haltija (Arttu M.)
Sir Graniitti on Pääskyvuoren suojelijaksi nimitetty kivenhaltija. Vartiopaikaltaan hän pitää loitolla Irronnutta Pyörää ja muita kivikkoon kuseksivia rakkareita. Kesän hoviin kuuluva rauhallinen ritari tuntee kyllä voimansa, mutta keskittyy mieluummin vanhoihin taruihin. Hän näyttäytyy aina virka-asussaan, yksinkertaisessa graniitinpunaisessa univormussa, ja on tunnettu lahjomattomuudestaan. Hovin kunnia on hänenkin kunniansa, ja kun sitä kunniaa loukkaa, saa kyllä tuta kivisen kämmenen onnettomalla ahterillaan.

Prinssi Päivänsäde, keijukainen (Dani N.)
Herttaisen hyväsydäminen, hauskanpitoon taipuvainen prinssi Päivänsäde on Kesän ruhtinaan kruununprinssi ja hovilaiskottelija. Tyypillisessä kukkakeijumaisessa oikukkuudessaan ajoittain vaaralliseksikin äityvän prinssin mieliasioihin kuuluvat juhliminen, päivän paistattelu, kuvajaisensa ihastelu, kukkakasvien vaaliminen ja ihmisten narraaminen. Prinssi ei ole seuransa suhteen valikoiva, ja hänet saattaa löytää nuhjuisimmaltakin syrjäkujalta aivan tyytyväisenä oloonsa - siskopuolensa Loimun kanssa hän on kuitenkin lähes erottamaton. Ihmisten maailmasta prinssi ei enempiä ymmärrä, vaikka siellä ajoittain viihtyykin - lähinnä häntä kiehtovat diskovalot, älypuhelimet ja yökerhojen aukioloajat. Prinssin sukupuoli muuttuu mielialan mukaan.

Loimu, keijukainen (Vilkku P.)
Loimu on häpeällinen seuraus hänen isänsä seikkailuista Talven hovin keijun kanssa. Loimun isä kuului itse Kesän hoviin ja vaati, että lapsi kasvaisi siellä. Koska muut hovissa ovat aina pitäneet Loimua outona on hän aina ollut ulkopuolinen ja tottunut olemaan yksin. Yksi Loimun harvoista ystävistä on hänen sisaruksensa, Prinssi Päivänsäde.

Markiisitar Ramona Punasulka, eläinväkeä (Minna M.)
Tämä huuhkajahenki kuuluu Kesän Hoviin, vaikka onkin tavoiltaan enemmän Kevään Hovin keijujen kaltainen: rietas yön saalistaja, äänekäs, estoton ja kohtuuton kaikessa mihin ryhtyy. Ramona on viettänyt paljon aikaa elämästään ritareiden parissa ja opetellut taistelutaitoa - ja ilmeisesti myös ritareiden vaiettuja paheita, vai lieneekö hän saanut näitä vaikutteita omilta retkiltään syrjäkujille. Ramonan näkee usein haastamassa riitaa ja tulisesti puolustamassa hovinsa kunniaa; hän ottaa usein myös raskaasti kuppia ja kaveeraa kaiken maailman hämäräotusten kanssa. Aatelisarvostaan hän on näkyvästi ylpeä ja pitää siitä(kin) meteliä.

Syksyn Hovi

Ruhtinas Ruosteenkukka, keijukainen
Keijumaan ja kaikkien keijuolentojen alati värikäs hallitsija - vielä hetken aikaa. Ruhtinas Ruosteenkukka on tunnettu hyväntahtoisesta kieroilustaan ja täysin käsittämättömistä päähänpistoistaan, jotka ovat kuitenkin usein käyneet parhain päin. Ruosteenkukan suurimpiin nautintoihin lukeutuu ihmisjuttujen "koristelu" kaikenlaisilla luovilla virheillä.

Kreivitär Hurma, keijukainen (Ines L.)
Huikentelevainen ja jopa aavistuksen itseriittoinen kreivitär pitää omaa pientä hoviaan Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa. Hurma rakastaa juhlia ja kujeilua, mutta kyllästyy helposti, eikä pelkää sanoa että hänen senhetkinen seuransa ei viihdytä häntä. Hurma on kuitenkin monien mielestä piristävän rehellinen, sattumanvarainen ja avokätinen. Hurman ansiosta kasvitieteellisen puutarhan Yön Kuningatar kukkii silloin tällöin, ja aina öisin, kuten lajille on tyypillistä.

Minerva Terässiipi, eläinväkeä (Kaisa V.)
Minerva Terässiipi muistuttaa pöllöä niin ulkomuodoltaan kuin eleiltäänkin. Kotipesänään Minerva pitää tällä hetkellä Kasvitieteellistä Puutarhaa, kun kreivitär Hurma on ottanut Minervan siipiensä suojiin. Minerva toimiikin Hurman apukätenä ja edustaa häntä muissa kaupungeissa. Kreivitär Hurman ja Minervan kyllästyneisyys on vaarallista, sillä monimutkaiset kepposet muiden pään menoksi ovat silloin luonnollinen seuraamus.

Kultamarja, haltija (Melina C.)
Kukintojen ja marjojen haltijana Kultamarja on eräänlainen kaikkien keijukaisten suojelushenki - jotkut pitävät häntä suorastaan äidillisenä. Muuten hän tuntuu usein unohtavan arvovaltaisen asemansa ja eksyy uteliaana kadun keijujen seikkailuille, mutta hän nauttii kansansa rakkautta. Marja on lämmin persoona, mietteliäs ja rakastaa kaikkea uutta ja ihmeellistä. Mitä hankalampi asia, sitä enemmän hän haluaa oppia miten se toimii - erityisen kiinnostunut hän on tällä haavaa Salamoiden kojeista.

Lady Kuje, eläinväkeä (Taru P.)
Kuje-kettu asustelee yleensä kaupungin ulkopuolella, mutta ilmestyy citykettuna Turkuun etenkin silloin, kun siellä tapahtuu jotain mielenkiintoista ja hauskaa. Kaikkien kettujen tavoin Kuje on leikkimielinen ja utelias ja yleensä iloinen. Toki hän osaa myös olla välillä hieman itserakas, mutta kukapa ei innostuisi nähdessään oman kuvansa vaikkapa paidassa?

Ilve, eläinväkeä (Tuulia L.)Ilve-kettu on Syksyn hovin kasvatteja. Lady Kuje arvollisine vanhempineen löysi Ilveen pienenä poikasena Eräänä Kohtalokkaana ennusmerkkejä vilisevänä Yönä. Koska ennusmerkit niin määräsivät, pentu jäi perheen vastuulle. Ilve ei ole päässyt varsinaisesti osaksi hovia, mutta ei kuitenkaan ole ollut palvelijasemassakaan. Vuosien kuluessa hänestä ja lähes samanikäisestä Lady Kujeesta on tullut erottomattomat ystävykset. Aavistuksen naiivi ja hieman höntti Ilve ihailee Kujetta yli kaiken, ja Kuje onkin parivaljakon johtaja.

Talven Hovi

Ruhtinas Terävä, tonttu (Milla A.)
Tonttu Terävä on nimensä mukaisesti pelottavan älykäs ja laskelmoiva, mikä yhdessä ylhäisen syntyperän kanssa on ansainnut hänelle Ruhtinaan aseman. Kaikki tosin myöntävät nimen kuvaavan vielä enemmän hänen luonnettaan, siksi ilkeäkielinen ja kärttyisä hän on. Terävä elääkin melko eristyksissä, suojellen mustasukkaisesti aarteitaan, mutta on nyt tullut lukuisten palvelijoidensa parista suorittamaan Ruhtinaan velvollisuuksia henkilökohtaisesti.

Halla, haltija (Aliisa K.)
Halla on ikivanha ja voimakas ilmanhenki, jonka ilmastonmuutos on saanut sekaisin. Hän on aina ollut kylmäkiskoinen ja hiukan sosiaalisesti haasteellinen, mutta nykyään hän on arvaamaton ja suorastaan vihamielinen, varsinkin ihmisiä kohtaan. Halla ei siedä typeryksiä eikä jahkailua, ja varokoon se onneton, joka yrittää pilailla hänen kustannuksellaan.

Kuuvuoren Jaarli Harmaakivi, haltija (Silja A.)
Suhteellisen nuori kallion ja kiven haltija, joka hallinnoi Turun Kuuvuorta. Hän vaikuttaa ulkoisesti synkältä tyypiltä: päällä aina mustaa, harmaata ja kallista hopeaa. Kuitenkin Harmaakivi tunnetaan hyvänä juhlaseurana, ja hänet löytää Kuuvuorta todennäköisemmin lähikapakasta rahvaan seasta. Hänet on helppo lahjoa ja häneltä voi ostaa palveluksia (kaikki sen tietävät, mutta varsinkaan hoveissa siitä ei puhuta - eräänlainen julkinen salaisuus siis).

Senesalkki Ikirauta, haltija (Aarne S.)
Kaerlan jaarliksi, Ruosteraihnaaksi tai Kolmikirstuksi nimitetty muinainen raudanhenki vaeltaa ikuisesti Kärsämäen pirunpesän, Ruissalon Kukkarokiven ja Pallivahankiven väliä. Jotkut väittävät syynä olevan kirouksen, toiset kuninkaallisen kirstunvartijan aseman ja toiset taas vain pikkumaisen halun työntää kylmä nokkansa asioihin, jotka Ikiraudalle eivät kuulu. Hän itse sanoo raskaan työn vaativan raskaat huvit. Valkomustapunaiset hiukset kyllä lepäävät raskaan taakan omaavilla hartioilla - se on kenen tahansa nähtävissä. Ikiraudan varastot tiedossa ja taikuudessa ovat ehtymättömät. Niitä hän kauppaa kaikille jotka ovat valmiit maksamaan aivan liian korkean hinnan.

Suokko, haltija (Emilia K.)
Talven hovia edustava valkea koivikon haltija, jonka suuri karnevaalihumu on saanut ilmaantumaan elävien ilmoille. Hiljainen ja vakavamielinen Suokko viihtyy omassa seurassaan koivujensa keskellä Aurajoen rannalla jossain Halisten tienoilla, missä hän uppoutuu omiin puuhiinsa ja entisaikojen taruihin. Suurimmalle osasta keijuista varmasti melko tuntematon tapaus, mutta se tiedetään, että ihmisrakkautta ei tästä haltijasta löydy pisaraakaan.

Tonttu Mystinen (Jemina I.)
Tonttu Mystisen katse on suunnattu ennemmin tulevan ennustamiseen kuin vanhojen muistelemiseen, mikä on tontuille harvinaista. Öistä tähtitaivasta alati tähyävä Mystinen palvelee Talven Hovissa kirjanpidosta huolehtimalla. Keijuhovi ei ole helppo paikka tontulle: kaikkein vähiten Talven joskus hyytävätunnelmaiseksi kutsuttu hovi. Mutta jotenkin Tuorlan observatoriossa asuminen on maksettava, kun Kivikanto ei tämän vanhan tontun toimeentuloa suostu ylläpitämään.

Oy Kivikanto Ab

Tonttu Tarkka (Antti L.)
Vaikka keijujen maailmassa rahaa ei käytetäkään, Tarkka on ollut aina kiinnostunut maallisesta mammonasta, ja jo nuoresta asti hänen tehtävänsä on ollut pitää kirjaa erilaisten varastojen, pankkitilien ja kassaholvien tilanteesta. Tämän seurauksena hänen vastuulleen on uskottu myös Kivikannon velkakirjojen käsittely, mitä hän pitää suurena kunniana. Ammatilleen ja etenkin nimelleen uskollisesti Tarkka on hyvin huolellinen siitä että erityisesti toisten omaisuutta kunnioitetaan. Tästä huolimatta Tarkkis tunnetaan rentona ja seurallisena tyyppinä, joka ei epäröi lähteä mukaan jännittäviin juttuihin.

Tonttu Farisealainen (Riku W.)
Farisealainen on aataminaikainen, muodoltaan kumara ja sairaalloinen tonttu. Asuu tätä nykyä Ylösnousemuskappelissa, josta käsin harjoittaa sivutoimista haudanryöstöä. Hyväkkäälle mikään ei ole pyhää, paitsi tietenkin Kivikanto. Johtanut ennen korporaation oikeusosastoa, siirrettiin neuvonantajaksi ikävän krematorioon keskittyneen panttivankeja sisältäneen tapauksen johdosta. Neuvotteluasemia parannetaan joko hyvällä tai sitten pahalla - yleensä pahalla.

Aurum, haltija (Miila R.)
Raatineuvos Aurum on kullan haltija, mutta olemukseltaan kylmä ja kova kuin teräs. Midaksen otteella hän johtaa Oy Kivikanto Ab:a ihmismaailmasta lainatuin uudistusmielisin opein. Aurumin taustasta Syksyn hovissa ja sitä seuranneesta kadulle joutumisesta juorutaan vaikka mitä, mutta sitä seurasi monien ihailema menestystarina Oy Kivikanto Ab:n perustajajäsenenä. Aurumin periaatteena tuntuu olevan louhi tai tule itse louhituksi. Silmistä loistaa vallan ja kullan juovuttava kiilto.

Legislatia, haltija (Janna J.)
Legislatia tunnetaan rakkaudestaan sääntöjä ja byrokratiaa kohtaan. Hän ilmaantuu yleensä tilaisuuteen kuin tilaisuuteen joukko asiakirjoja mukanaan, eikä selvästikään pysty elämään ilman älypuhelintaan. Hän rakastaa lakimiehen työtään Oy Kivikanto Ab:ssa. Valitettavasti Legislatia ei osaa luopua työstä vapaa-ajallakaan, vaan ilo tuntuu loppuvan kun seinään aina, kun hän astuu huoneeseen ja alkaa huomautella epäkohdista. Selkänsä takana Legislatiaa kutsutaan avoimesti pilkunviilaajaksi tai pahemmaksikin. Legislatia pukeutuu aina kynähameeseen, kauluspaitaan ja korkoihin.

Tinasilmä, eläinväkeä (Jii V.)
Tarkka; pedantin tarkka; OCD tarkka. Siisti. Hillitty. Järjestelmällinen. Kivikannon alemman portaan työntekijä; noudattaa käskyjä kirjaimellisesti mutta luotettavasti.

Tonttu Nenäkäs (Tom L.)
Tonttu Nenäkäs on Oy Kivikanto Ab:n kasvot kun laaditaan kauppasopimuksia kasvokkain. Nimensä mukaisesti hän on usein näsäviisas ja on pikkutarkka kunhan se hyödyttää yhtiötä. Mitä enemmän porsaanreikiä voi hyödyntää sopimuksessa, sitä parempi mieli Nenäkkäällä on.

Tonttu Nuhteeton (Rami H.)
Tonttu Nuhteeton on juuri aloittanut tonttuopintoihin kuuluvan ensimmäisen harjoittelujaksonsa Oy Kivikanto Ab:n Turun haarakonttorissa. Suojattua opistoelämää eläneelle tontunklopille kaikki suurkaupungin huvit ja paheet valtataiseluineen ja juonitteluineen ovat olleet aivan uudenlainen kokemus. Nuhteeton on kuitenkin päättänyt tehdä parhaansa ja saada harjoittelusta parhaan mahdollisen arvosanan.

Dina Iso-Kahiseva, haltija (Tuuli K.)
Dina on puunhenkien sukua ja sittemmin metsien kutistumisen myötä siirtynyt viettämään aikaansa sellutehtaalle. Kivikannon leivissä hän on löytänyt uuden kutsumuksensa ns. tuohen parista. Dina on pitkänhuiskea, mutta silti halutessaan huomaamaton soluttautuja, joka vierailee usein ihmisten maailmassa käyttäen ihmisten rahaa. Hän on onnistunut houkuttelemaan monta olentoparkaa ottamaan velkaa Kivikannolta. Dinan mielialat saattavat vaihdella pörssikurssien mukaan.

Markiisi Pohjantuuli, haltija (Kalle R.)
Pohjantuulen hovista poistumisen huhutaan olleen mehevä skandaali, mutta harva hovin ulkopuolella tietää sen yksityiskohdista. Arvonsa tuntien hän on sen jälkeen päätynyt Oy Kivikanto Ab:n velankerääjäksi. Oikeastaan Pohjantuuli on kuitenkin vain piloille hemmoteltu nulikka, joka kuvittelee itsestään liikoja. Hän on ilkikurinen temppuilija, joka elementtinsä tuulen lailla ei malta pysyä pakoillaan ja hienovaraisesti kuluttaa ja muuttaa ympäristöään juuri sen suuntaiseksi kuin haluaa. Se, mitä hovit tarvitsevat, on muutos - ja sen Pohjantuuli haluaa tarjota.

Kuolleen Käärmeen Kymmenen Kynttä

Varjoyökkö, peikko/keijukainen (Heini T.)
Kuulema Pessin ja Illusian tytär, puoliksi keiju, puoliksi peikko. Palloilee Irronneen pyörän jengin liepeillä. Ota nyt siitä selvää, kuuluuko se sinnekkään. Varjis, tai ilkeämielisten suussa Yökkis, on perinyt isältään peikonhännän ja äidiltään siivet, vaikkei niillä voikkaan lentää. Varjoyökkö on työtön, entinen yksinhuoltajateiniäiti, jonka tytär asuu Tampereella ja opiskelee kuulemma lääkäriksi. Kuulemma tullut äitiinsä ja raskaana. Varjoyökkö ei kai ole tehnyt mitään merkittävää, paitsi kasvattanut yhden itsenäisen ja tuittupäisen tyttären.

Mustesiipi, keijukainen (Satu S.)
Kynsissä vaikuttaa nykyään joku pahimman luokan aatelisten vastustaja. Tuhopolttajana tunnettu Mustesiipi on ehtinyt lyhyen rikollisuransa aikana saada paljon vahinkoa aikaan - myös itselleen. Jengien kohtaamiset sekä rikollisuudet ovat jättäneet arpensa ennen niin hennon keijun iholle. Parhaiten Mustesiiven tunnistaa lähes puolet kasvoista peittävästä arvesta, tatuointien täyttämistä käsivarsista sekä tummanpuhuvista siivistään. Kiihko- ja uudismielinen Mustesiipi ei kaihda keinoja saavuttaakseen haluamansa.

Tonttu Tulinen (Oona P.)
Alkujaan vauraan maatilan uuneista ja kynttilöistä vastannut Tulinen päätyi tien päälle tavallista pahemman tulvakevään tuhottua kotitilan. Kaupunkiin päästyään hän ajautui nopeasti huonoihin porukoihin - ehkä osin siksi, että oli alkanut välttää paljasta vettä yli lasin tilavuuksissa. Nykyään hän keräilee sytkäreitä.

Kivisilmä, peikko (Tricen T.)
Kivikasvoisuudellaan rahoiksi lyönyt peikko on tunnettu uhkapeluri ja kavaltaja. Vaikka toimii aktiivisesti KKKK:ssa, on Kivisilmä hyvää pataa muidenkin jengien kanssa, ja on tuttu näky jopa Kivikannon Tonttujen pokeripöydässä. Jos tarvitset apua vaikkapa vakuutuspetokseen, Kivisilmä on se, jonka puoleen käännyt.

Hellä Lieska, haltija/keijukainen
Hellä Lieska on puoliksi puoliksi tulenhenki ja puoliksi keijukainen. Hänen äitinsä negatiiviset tunteet raskauden aikana vaikuttivat jotenkin hänen kykyihinsä; tulen hallinta on vähän niin ja näin, eivätkä siivetkään aina toimi niin kuin haluaisi. Oli miten oli, Lieska ei tunnetusti käytä taitojaan mihinkään hyvään. Hän onkin saanut lempinimen "Helvetin epäonnistunut enkeli" - joskin itse hän vaatii itseään kutsuttavan sukunsa nimellä vain Lieskaksi.

Vaarna Viirusilmä, eläinväkeä (Joanna M.)
Alun perin Kevään hovin entisen ruhtinaan Felis Lynxin omapäinen tytär, joka yleisen huhupuheen mukaan sai lähtöpassit hovista, kun ei koskaan tehnyt juuri niin kuin sanottiin. Karkoitettu, tai omien sanojensa mukaan Kevään Hoviin kyllästynyt nuori ilvesneito vaihtoi nimensä ja päätyi ensin Villiköynnösten Lehdon ja Salamoiden kautta lopulta Kynsiin. Tuskin viitsii laittaa tikkua ristiin, ellei itse siitä jotenkin hyödy, mutta motivaation ollessa kohdillaan tekee melkein mitä tahansa.

Piki, peikko (Janita S.)
Piki on oikeastaan töissä kaupungin asfalttityöntekijänä, ja tekeekin jengihommia enemmän sivutoimisesti. Hämärähommat ovat hyvä tapa päästää höyryjä peikolle, joka työskentelee öisin, kulkee öisin ja on mieleltäänkin synkkä kuin pimeimmät syysyöt. Onhan hän vähän huitula peikoksi, mutta sitäkin ärhäkämpi ja kyyninen - ihmekös tuo, kun häntäkin on jäänyt asfalttijyrän sisuksiin - mutta ystävien kesken osaa olla kujeilevakin, ja helposti yllytettävissä kaikenlaisiin hölmöyksiin.

Keltaisten Tiilien Uneksijat

Kissakatti Koreakoipi, eläinväkeä (Paula R.)
Mustanruskea Kissakatti Koreakoipi lienee monille ainakin ulkonäöltä tuttu - se on se laiskanpulskea narttukissa, joka notkuu milloin missäkin velmu ilme naamallaan. Kissan kulkua ei kukaan voi olla huomaamatta, sillä tassuissa helisevät tiu'ut, renkaat ja muut helyt voi kuulla jo kaukaa. Ajoittain Koreakoipi vaikuttaa olevan vähän pihalla kaikesta eikä tunnu tajuavan yksinkertaisiakaan ajatusrakenteita. Aivosumunsa alla kissa on kuitenkin kovin terävä. Päätoimisesti Kissakatti Koreakoipi on lähinnä taivaanrannanmaalari ja taiteilijasielu, mutta siitä huolimatta sen taiteelliset ansiot rajoittuvat lähinnä sydäntäriipiviin rakkauslauluihin, sillä mitään sen suurempaa se ei ole vielä tähänkään päivään mennessä saanut valmiiksi.

Hely, keijukainen (Katri S.)
Hely asuu lapsen korulaatikossa ja on juuri sen näköinen. Hän suorastaan rakastaa kaikkea kiiltävää ja kaunista. Helyn luonteeseen kuuluu huoleton meininki, uteliaisuus ja halu leikkiä, niinpä hän innostuu helposti kaikenlaisiin seikkailuihin.

Veli Joutsen, eläinväkeä (Christian S.)
Joutsen on Taustaltaan aatelinen eikä pelkää näyttää sitä pukeutumisessaan. Hän ei kuitenkaan viihtynyt paikallaan vaan lähti jo varhain vaeltamaan joutsenparven kanssa hyläten entisen elämänsä. Hänen nimensä on jo ajan pyörteisiin haihtunut, ja nykyään hänet tunnetaan nimellä Veli Joutsen. Hän kulkee etsien iloa, hauskanpitoa, juhlia ja poliittisia tilanteita, joihin hengellisellä vaeltajalla olisi ehkäpä käyttöä. Pennitön ja suruton siipiveikko kulkee milloin ja missä haluaa tarjoten hengellistä johdatusta ja elämänviisauksia. Hänellä on tapana nimittää muita siskoiksi ja veljiksi ja hän saattaa jopa puolustaa tuikituntemattomia. Sydämeltään idealistina hän vastustaa aatelisten valtaa ja uskoo tasa-arvoon.

Värinä, keijukainen (Johanna R.)
Värinä on päätynyt Tiilien pariin jokseenkin sattumalta. Vaikka hänen kepeä, herkkä ja kimaltava olemuksensa sopiikin porukkaan täydellisesti, hänessä on uhmakasta levottomuutta, joka on alkanut ajaa häntä seurailemaan rajumpien jengien puuhia. Muut ovatkin huomanneet, miten innokkaasti Värinä jättää oman jengin tehtävät kesken lähteäkseen auttamaan vähän epäilyttäviäkin tyyppejä, mutta eipä tuosta ole vielä haittaakaan ollut.

Aronia "Arin" Kriikunankaarna, haltija/peikko (Rani K.)
Keltaisten tiilien uneksiminen on Aronialla veressä - ja jotkut sanovat, että aika paljon muutakin, vaikka näyttääkin enimmäkseen peikolta. Vanhemmiltaan hän on perinyt rennon ja lämpimän asenteen, mutta tietynlainen ilkikurisen viettelevä ja jopa viehättäväkin viekkaus väikkyy hänen silmissään.

Pilvilehti, haltija
Tämä hampun henki on elänyt tasaista nousukautta ryhdyttyään kaikenlaisten kotikasvattajien suojelushaltijaksi. Aina iloinen Pilvilehti tulee toimeen kaikkien kanssa, ja monet kokevatkin hänen seuransa miellyttävän rauhoittavana. Vaikka välillä hän vaikuttaakin käyvän hieman hitaalla, tuntuu hän myös näkevän pintaa syvemmälle.

Villiköynnösten Lehto

Karhunsammal, haltija (Erika K.)
Karhunsammal on tietäjämaahinen, jonka mielipiteitä kaikki Lehdossa yleensä arvostavat (vaikkeivät ne aina olekaan aivan selkeitä). Päällisin puolin hän on oikein maailmaa syleilevä. Toiset ovat sitä mieltä, että hän syleilee vähän liiankin kanssa, ja joskus Karhunsammalen seurassa alkavat vihreämmätkin korvat punoittaa.

Genivar, keijukainen (Anniina O.)
Vihreä ja kasvaa lehtiä. Osaa parantaa ja lääkitä yrtein ja loitsuin, ja moni onkin saanut häneltä apua. Enimmäkseen hyväntahtoinen, mutta tekee joskus kujeita jos sille päälle sattuu. Älä suututa, saatat tarvita parantajaa joskus etkä halua että lääke kasvattaa paiseita perseeseesi.

Hipinä Hasselpähkinä, eläinväkeä (Erika E.)
Ennen Hiirunlinnaksi nimittämässään autiotalossa Hipinä hellästi hoivaili suojeluksessaan eläviä hiirten sukuja. Eräänä päivänä ihmisten koneet hajottivat Hiirunlinnan ja paikalle rakennettiin huoltoasema. Hipinä hipsi hiirineen etsimään uutta kotia. Harmillisen rotanmyrkkyvahingon myötä Hipinä päätyi Villiköynnösten Lehdon parantajien huomaan ja on siitä pitäen pitänyt Lehdon jäseniä toisena laumanaan. Hipinä tunnetaan hellämielisenä hiirenä, joka pitää pullasta enemmän kuin politiikasta, ja poistuu harvoin laumansa läheisyydestä.

Naela Neulanen, haltija (Ida V.)
Havupuiden henki Naela pyrkii pukeutumaan aika perusihmisestä meneväksi, hän viihtyy enemmän yksin eikä puhu paljoa. Ammattia hänellä ei virallisesti ole vaan hän elättää itsensä varastelemalla tai huijaamalla, mutta ei tee sitä pahantahtoisesti vaan on kiltti ja kohtelias kuitenkin.

Pitkäkynsi, eläinväkeä (Anne A.)
Pesukarhu Pitkäkynsi on jonkin sortin Robin Hood -kompleksin omaava karvainen pikku varas, joka huolehtii siitä että Villiköynnösten Lehdon heikotkin jäsenet pysyvät leivässä. Kulkee omia polkujaan illan ja yön hämärissä, yleensä siellä missä kiiltäviä esineitä on jätetty ilman valvontaa. Toiminta ja toisinaan moraalikin lienevät hieman kyseenalaisia, mutta tarkoitusperät ovat puhtaat, ja pohjimmiltaan Pitkäkynsi on lempeä ja hyväntahtoinen. Tekee kuitenkin mielellään jäynää rikkaille ja itsekkäille.

Honkanen, haltija (Tomi L.)
Honkanen on Kupittaanpuiston haltija, puistossa kuljeskeleva outo tyyppi, joka mutisee itsekseen ja keräilee tyhjiä pulloja muovipusseihin. Puistikoitumisen takia Honkanen vihertää vain hieman, ja valitettavasti liikuntapuistokin on iskenyt leimansa Honkasen habitukseen. Jotkut väittävät hänen olleen aikoinaan suuri metsänhenki, mutta eipä häntä sellaisena kukaan muista.

Salamat

Tonttu Näsäviisas (Jussi N.)
Näsäviisas ei ole tontuista vähävaraisin. Hänellä oli hyvät ylenemismahdollisuudet Kivikanto-yhtiön leivissä, kunnes joutui ulos jonkin perheriidan takia. Jotkut väittävät hänen loikanneen yrityksestä itse, mutta toiset epäilevät hänen vieläkin olevan korporaation palkkalistoilla.

Vihreä Viima, keijukainen (Noora M.)
Vihreä Viima - tuttavallisemmin ViVi - näyttää kybergootiksi hurahtaneelta ihmislapselta, jonka mieli on jäänyt elämään viimeisimpiä reivibileitään. Ja vetänyt samaa settiä koko viikon. Viimasta on paha sanoa, huomaako hän yhtään mitään, vai huomaako hän kaiken. Täysin omanlaisella vauhdillaan hän on kuitenkin kiitänyt mukana Salamoiden operaatioissa, minne hänet on houkutellut lupaus anarkiasta, toiminnasta ja yleisenä häiriönä olemisesta.

PC, keijukainen (Ella-L K.)
Virtuaaltodellisuuden Valtiattareksi itsensä tituleeranneen PeeCeen huhutaan olleen alunperin jonkinlainen ohjelmointivirhe joka vain jäi pyörimään Turun Yliopston Informaatioteknologian Laitokselle, mistä käsin keiju on tr0llannut niin ihmisiä kuin muita keijuja. Varsinkin "nolot muinaisjäänteet" ovat PeeCeen suosikkikohteita, ja monet vanhojen perinteiden kannattajat ovat saattaneet joutua erilaisten ilkeämielisten pilojen kohteeksi. Lisäksi tällä kaikenlaista teknologiaa rakastavalla keijulla on vaarallinen pakkomielle etsiä käsiinsä tietoa sekä kosketella esineitä, jotka näyttävät siltä ettei niitä olisi terveellistä kosketella. Kaiken tämän huomioon ottaen on suoranainen ihme, että kyseinen keiju ei ole vielä päätynyt vain märäksi läntiksi asfaltissa.

Damasti, haltija (Albin T.)
Raudan väkeä edustava Damasti näyttää jonkun underground-industrial-punk-bändin jäseneltä, sillä niittiä, ketjua ja rautaa riittää. Mies on kova kuin alasin, lyö kuin leka ja sanat viiltävät kuin partaveitsi. Tykkää tappelemisesta, bilettämisestä ja velvollisuuksien laiminlyömisestä. Rehentelee olleensa joskus iso kiho Kynsien rikollisjengissä, mutta eihän se voi pitää paikkaansa. Eiväthän ne päästä ketään menemään.

Pupu Pitkäkorva, eläinväkeä (Jenni L.)
Jäniksille tyypilliseen tapaan pitkäkorva on toisinaan hieman säikky, mutta kaikesta huolimatta varsin utelias.Ihmisten ihmeelliset keksinnöt houkuttelivat nuoren Pitkäkorvan pelloilta kaupunkiin, missä hän huomasikin pärjäävänsä hyvin taidoillaan. Salamoiden silmiinpistävä tyyli ja aatteet saivat hänet liittymään jengiinsä ja pian hän jo huomasi suunnittelevanta maailman uudistamista yhdessä muiden mukana. Rauhaa rakastavan luontonsa takia hän harvoin ryhtyy itse sanoista tekoihin, mutta muille käynti hänen luonaan on useimmiten tavalla tai toisella palkitseva.

Meles Metsäsika, eläinväkeä (Halti I.)
Mäyrien sukuun kuuluva Meles tunnettiin aiemmin intohimoisena turkiseläinten puolesta taistelijana, joka aiheutti kaikenlaista tuhoa turkistahoilla ja vapautti eläimiä metsään. Sittemmin Meles on kyllästynyt yksinäisen metsäläisen elämään ja onnistunut löytämään sopivaa aatteellista seuraa Salamoiden parista. Eksentrisehkö ex-erakko ei vuosikausien eristäytymisen jälkeen aina osaa oikein suhtautua muiden seuraan, mutta toisaalta mielellään hämmentää muiden pakkaa ja sortuu ajoittain ylidramaattisuuteenkin. Yksi yleinen hämmennyksen aiheuttaja on Meleksen sukupuoli, josta kukaan ei tunnu ottavan selvää - ehkä vähiten tämä itse.

Kettu Kapinen, eläinväkeä (Ellen V.)
Citykettu "Kapi" on omaksunut erinomaisesti toisten siivellä elämisen taidon - dyykkaaminen, pummaaminen ja ilman lupaa lainaaminen elättävät tarpeeksi hyvin varjoisilla kujilla. Letkeä veijari tunnetaan hyväntahtoisuudestaan ja huolettomuudestaan, mutta on pahan paikan tullen ensimmäisenä juoksemaassa karkuun luikkuhäntä vilisten. Vaikka Kapi onkin riippuvainen yhteiskunnan jämäpaloista, notkuu hän Salamien mukana uhoamassa vanhojen rakenteiden sortumista.

Sysinyrkki, peikko (Suvi K.)
Peikko Sysinyrkki on entinen hovilainen... tai palveluskuntaa, riippuu keneltä kysyy. Hän toimi Kesän hovissa henkivartija-viestinviejä-tiskaaja-jokapaikanhöylänä. Liekö jokin riipivä-ääninen ihmiskoje pärähtänyt liian usein soimaan hovivastaanotolla, vai kärsikö henkivartija fataalista motivaation puutteesta - joka tapauksessa Sysinyrkki on heitetty hovista ja liittynyt Salamoihin. Hän on yleensä luotettava ja joskus jopa herkkäuskoinen, mutta kantaa kaunaa pitkään.

Särmä, keijukainen (Saija H.)
Särmä on entinen katutappelija, jonka seurauksena menettänyt näkökyvyn toisesta silmästään. Kyseisen tapahtuman jälkeen taistot ovat jääneet vähemmälle, mutta Särmän kapinasielu ja päättäväisyys eivät ole kadonneet minnekään. Aina valmiina nousemaan joukon etulinjaan ja muuttamaan maailmaa. Keijukaisille tyypillisesti ei juuri malta pysyä paikoillaan, vaan katoaa usein pitkille matkoille aivan yllättäen. Kantaa mukanaan aina erilaisia amuletteja ja onnenkiviä.

Irronnut Pyörä

Tonttu Ainneartach (Juho F.)
Ikivanha Suomalais-skottilaiset juuret omaava tonttu joka tunnettiin aiemmin nimellä Toiveikas. Vuosisatojen ajan Toiveikas toimi Turun linnan linnatonttuna nähden niin linnan loiston päivät kuin sen rappion vuodet. Toiveikas jaksoi aina uskoa siihen, että lopulta linnan tärkeys ymmärrettäisiin ja se palautettaisiin menneeseen loistoonsa, mutta linnan joutuminen pommituksen kohteeksi jatkosodan alussa oli kuitenkin viimeinen pisara, jonka seurauksena jokin napsahti Toiveikkaan päässä. Nykyään päihteiden käyttöön ja rikoksiin ajautunut tonttu käyttää punaista päähinettä ja on ottanut itselleen uuden gaelinkielisen nimen Ainneartach (Vihainen).

Kuusysi, peikko (Mikko M.)
Kuusysi on äänekäs ja ärhäkkä muutamassakin bändissä soittanut rokkaripeikko. Hän elelee jossain päin Varissuota ja tekee yötöitä hieman hämäräperäisessä autokorjaamossa silloin kun ei ole soittamassa. Jotkut saattavat katsoa kieroon Kuusyden (tarkkana nimen taivutuksesta!) toimia ihmismaailmassa, mutta häntä ei kiinnosta. Muutenkin hän on melkoisen auktoriteettivastainen. Kuusysi voi olla joko hankala vastus tai luotettava liittolainen. Häntä voisi kutsua räjähdysherkäksi, mutta jos osaa luovia sen ympärillä, pärjää todennäköisesti tämän peikon kanssa.

Babe, eläinväkeä (Kerttu L.)
Babe on possu ja Varissuon huonomaineisempien pubien vakioasiakas. Hän on myös Irronneen pyörän kiertopalkinto, nyrkkeilysäkki ja äitihahmo. Kukaan ei koskaan ihan tiedä, kenen kanssa Babe on juuri nyt, tai kuka on aiheuttanut hänen ihollaan tällä kertaa kukkivat mustelmat. Tai että onko musta silmä vain huonoa meikkaustaitoa. Sen sijaan kaikki tietävät, että Babelta voi saada melkein mitä vain kaljapulloa ja tupakka-askia vastaan.

Kekäle, peikko (Päivi R.)
Kekäle on pieni, mutta perkeleen pahansisuinen peikko, joka kaataa isojakin jässiköitä pelkällä äänellään. Väitetään hänen terävien, ahneiden hampaidensa käyneen monen varomattoman keijukaisen kohtaloksi. Kekäle on myös Irronneen Pyörän musta ja polttavan kuuma sydän - kun hän saa jotain päähänsä, ei häntä pidättele mikään, ja usein koko jengi rymistelee hurraten perässä.

Lyijyrysty, peikko (Mikko K.)
Nimensä veroinen jässikkä, joka lyijyvaipan lailla suojelee yhtä lailla Kekälettä muiden (usein ansaitulta) raivolta sekä muita Kekäleen (täysin epäjohdonmukaisilta) purkauksilta. Usein Lyijyrysty on se lihas, joka avaa tien Pyörän sisääntulolle tai ulospääsylle. Tämä vanhan polven moottoripyöräpeikko on myös hyvin mieltynyt konvehteihin ja belgialaiseen suklaaseen. Oman jengin lisäksi peikon elämää koristaa ja kurjistaa laaja kaidan polun molemmin puolin levittätynyt peikkosuku.

Verenkuiske, keijukainen (Helmi-E T.)
Baben joskus ojasta kylmettymästä pelastama keijukainen Verenkuiske oli tarpeeksi teräväkielinen sopeutuakseen jengiin - eikä hänellä muutakaan paikkaa ollut. Hän leppyy yhtä nopeasti kuin suuttuu, ja suuttuu kahta herkemmin. Ainaisen draaman, murjotuksen, palavan innostuksen tai pienen flirtin kourissa elävä keijukainen ei koskaan kieltäydy juhlinnasta. Jotkut tosin syyttävät varkaaksi, mutta Pyörän mörssärit saavat moiset käytöstapojen puutetta potevat nilkit nopeasti toisiin aatoksiin.

Muut

Prinssi Ob Sidian, haltija (Janne L.)
On olemassa monenlaisia hirviöitä, joista ihmiset kertovat pelottavia tarinoita toisilleen. Sitten on niitä, joilla keijut pelottelevat toisiaan - kuten Prinssi Sidian. Mustaan suomuiseen takkiinsa pukeutunut kivihaltija saapui Suomen maahan Saksan valtion kouluttamien jääkäreiden mukana, toisen maailmansodan pelon ja kärsimyksen houkuttelemana. Hän on sittemmin palvellut monia aatelisia kaikilla puolilla konflikteja, sekä hoveille että jengien kahakoissa, aina sille joka on maksanut eniten. Nyt hän on saapunut Turun juhliin, monien kammoksi ja toisten riemuksi.

Puno Partaus, peikko (Häkkis)
Peikoksi luotettava ja kunniallinen. Kulkee ympäriinsä tavarakasan kanssa ja tuntuu omistavan usein juuri sen mitä tarvitset. Kauppias, parantaja ja jokapaikanhöylä, joka pitää hinnat järkevinä kun tarvis. Ei tunnu haluavan pahaa kuin niille jotka rajoittavat hänen vapauttaan jolloin peikon valtava "hienosäätötyökalu" saattaa laulaa. Vaikkei kuulukaan mihinkään jengiin, Puno on selvä kansanaktivisti, joka sympatiseeraa köyhimpiä.

Sarpio, keijukainen (-)
Sarpio on  kovanaamainen keijukainen, joka pyörittää Kivikellari-nimistä baaria. Kivikellarissa tiedetään notkuvan kaikenlaista pahamaineista kulkijaa, mikä on yleensä riittävä syy olla ryppyilemättä Sarpiolle - laskeehan tyyppi heidän juomansa.

Tonttu Omintakeinen (Antrei R.)
Kirpputoritonttu Omintakeinen pyörittää omaa sivubisnestään keijujen keskuudessa niillä tavaroilla, joiden mystisempää arvoa eivät ihmiset isäntäputiikissa ymmärrä. Omitakeinen saattaa vaikuttaa huvittavankin oudolta, mutta salaperäisyydet saavat tontun terävöitymään kummasti. Tämä väittääkin perineensä erityisalansa syksyn aatelilta, mutta tuntee ehkä suurinta sielunsympatiaa huolettoman mystisiä Tiiliä kohtaan.

Mr. Tox, haltija (Jani T.)
Mr. Tox on nuoresta iästään huolimatta suuren maailman miehiä. Hänen alaansa ovat kuihtuminen ja saasteet. Kalmahkosta ulkonäöstään huolimatta Tox on kuitenkin hyvin ystävällinen, välillä jopa lipevä. Hänelle on suorastaan sydämen asia olla kaikki huomioon ottava bisnesmies. Tieto, neuvot, valuutta ja onnelliset olennot ovat hänen erityisalaansa, ja hän pyrkii tulemaan toimeen aivan jokaisen kanssa.

Tonttu Koruton (Petteri L.)
Tontuista vanhin on ollut surumielinen niin pitkään kuin kukaan muistaa - eikä ihme, sillä hän elää jostain syystä täysin kodittomana, mikä on tontulle liki kauhein mahdollinen kohtalo. Jokin muinainen loitsu on estänyt häntä muuttamasta uuteen kotiin, ja itse hän on aikaa sitten hyväksynyt kohtalonsa. Siitä huolimatta hän koittaa hoitaa tehtävänsä moitteettomasti, ja antaa auliisti neuvojaan tontuille (ja joskus muillekin).

Ristilukki, eläinväkeä (Anna N.)
Rikkinäisissä rääsyissä kulkeva Ristilukki on kovaonninen katujen kasvatti. Monien mielestä hän on lähinnä surkea tapaus, kun joutuu talvisin elämään muiden jengien armopaloilla, mutta etenkin siivekkäiden keijukaisten mielestä verkonpunojan katseessa on jotain hyytävää. Oveluutta ja vikkelyyttä tällä selvästi riittää, kun on kuitenkin kovilla kaduilla pärjännyt.

Siili, peikko (Mika M.)
Siili on vähän hermostunut ja kovakuorinen tiedonvälittäjä ja fikseri, joka väittää tuntevansa nämä kulmat kuin taskunsa. Hän erehtyi rehentelemään liikaa väärässä seurassa, ja seuraavaksi huomasikin saaneensa Kuninkaallisen Käskyn huolehtia, että karnevaalipäivän järjestelyt sujuvat moitteettomasti. Nyt Siili onkin kiroillen ahertanut päiväkausia, ja velvoitettu neuvomaan karnevaaliväkeä kaikissa tarpeissaan.